Syrjis Syrjäänvetäytyvä mutta siellä äänekäs

Olipa kerran hallitus, hallitusohjelma ja seuraavat vaalit neljän vuoden päästä

Ennen eduskuntavaaleja asiantuntijat korostivat, kuinka vaikeaa hallituksen kokoaminen ja hallitusohjelman laatiminen tulevat olemaan. Vaali-ilta sitten paljasti, ettei Suomessa ole ainuttakaan suurta puoluetta ja kolmen parhaimmin menestyneen väliset voimasuhde-erot ovat hyvinkin kosmeettisia. Arvosteluryöppy repesi ja esitettiin vahvoja epäilyjä siitä, ettei hallitusta lainkaan saataisi koottua.

Näinköhän tulee sittenkään käymään?

Olemme edenneet kohti amerikkalaistyyppisiä vaaleja. Sellaisia, joissa puolueet ja ehdokkaat eivät halua esitellä omia ohjelmiaan ja tavoitteitaan, vaan sen sijaan keskittyvät muiden puolueiden ohjelmapuutteiden esittelyyn ja niin sanottujen olkiukkojen luomiseen. Esimerkkinä tällaisesta olkiukosta voidaan pitää tilannetta, jossa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väläytti mahdollisuutta alentaa sellaisten elintarvikkeiden verotusta, jotka on tuotettu ilmaston kannalta positiivisella tavalla. Mediassa tämä lausuma käännettiin paikkansa pitämättömään muotoon, että Rinne olisi ehdottanut lihaveroa. Tämän jälkeen Rinne joutuikin selittelemään lihaveroaan julkisuudessa.

Vaalien jälkeen ne puolueet, jotka haluavat hallitukseen – siis kaikki eduskuntapuolueet – ovat ryhtyneet lähentymään toisiaan unohtaen, miten typerinä ja vastuuttomina ne kilpakumppaniensa vaaliohjelmia ennen vaaleja pitivät.

Tilannetta helpottavat Perussuomalaisten ja muiden puolueiden väliset suhteet. Vuonna 2017 Kokoomus ja Keskusta pitivät täysin mahdottomana ajatuksena hallitusyhteistyötä Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa. Vajaata kahta vuotta myöhemmin yhteistyö kuitenkin onnistuisi täsmälleen saman ihmisen kanssa. Demaritkin ovat ryhtyneet puhumaan ainoastaan ”vaikeasti yhteen sovitettavista arvoristiriidoista” ehdottoman ein sijasta. Halla-aho puolestaan on ilmoittanut olevansa valmis ottamaan Suomeen enemmänkin maahanmuuttajia hallitukseen päästäkseen, mutta ei toisaalta koe hallitukseen pääsyä elämän ja kuoleman kysymyksenä. Suomalaisessa politiikassa on havaittavissa oikeistopopulistipuolue vastaan muut-asetelma, mutta asetelma ei ole niin selkeä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Mitään yhteispäätöstä siitä, että populistipuoluetta ei oteta hallituskumppaniksi, ei liene olemassa.

Kaikki seuraava on tokikin spekulaatiota, joka toteutuu tai sitten ei. Jos tämä eurojackpot-rivin tekoon verrattavissa oleva analyysi toteutuu, takaan että saatte kuulla minulta sanat: ”Mitäs minä sanoin!!!”

Hallituksen muodostajiksi nousevat todennäköisesti SDP, Kokoomus ja Vihreät. SDP:stä olisi ehkä kivaa, jos Vasemmistoliitto tulisi hallitukseen, mutta Kokoomus asettanee Vasemmiston poisjäännin ja RKP:n, ehkäpä myös Kristillisten mukaan tulon kynnyskysymykseksi ja niinpä demarit taipuvat. Hallituspuolueilla on 108 – 113 kansanedustajaa.

Hallitusohjelma?

Aktiivimalli kumotaan, kansaneläkkeisiin laitetaan pikku korotus ja hallitusohjelmaan tehdään jokin riittävän epäselvä ja ympäripyöreä kirjaus siitä, että ay-liikkeen asema työmarkkinaosapuolena ja kolmikannan jäsenenä säilytetään. Samalla pyritään säilyttämään työehtosopimusten laaja yleissitovuus. Tämän jälkeen SDP voikin julistaa saavuttaneensa hallitusohjelmassa kaikki vaalitavoitteensa.

Kokoomus saa vähän kevennyksiä ansiotulojen, elinkeinotoiminnan ja työeläkkeiden verotukseen. Kevennykset maksetaan korottamalla kulutusveroja. Paikallista sopimista kehitetään ja lisätään sen merkitystä yleissitovien työehtosopimuksien ohessa kovin ylimalkaisella kirjauksella. Ja niinpä kokoomuslaiset tulevat onnellisiksi.

Vihreille lisätään hallitusohjelmaan huomattava määrä erilaisia ympäristötavoitteita. Sellaisia, joiden voidaan myöhemmin mieltää tarkoittavan käytännössä mitä tahansa ja joita voi väittää toteuttavansa tekemättä mitään.

Ikävällä tavalla epäonnistunut SOTE-uudistus saa hautajaispuheensa jostakin uuden hallitusohjelman ”jatketaan uudistusta palveluiden saatavuus, suomalaisten palvelujen tarve ja palvelujen kustannustehokkuus huomioiden”. Sosiaaliturvan laajaa kokonaisuudistusta lähdetään toteuttamaan ”yksinkertaistamalla sosiaalietuusjärjestelmää ja helpottamaan etuuksien hakemista ja myöntämistä. Järjestelmästä tehdään osin vastikkeellinen ja passivoivan sijasta työntekoon ja omaan toimeentuloon kannustava”. Mitä tällaiset kirjaukset tarkoittavat, jää nähtäväksi. Ja jälleen kerran. Kuten niin monesti aiemminkin. Huomattava määrä suomalaisia hämmentyy, kun vaalien jälkeisinä vuosina huomaa, mitä tarkalleen ottaen tuli tilattua.

Jos ajattelemme neljän vuoden päästä olevia seuraavia vaaleja, suuria häviäjiä ovat SDP ja Vihreät. Kokoomus voittaa. Kokoomus on jo kymmeniä vuosia ollut hallituksessa se teflon-puolue, joka vaaleissa aina onnistuu sysäämään ne ei-kivat hallituksen päätökset muiden syyksi.

Perussuomalaiset on 2023 vaalien suuri voittaja. Puolue jää nyt oppositioon, koska sen hallitukseen ottaminen koetaan hallituspuolueissa hankalaksi ja puolue itse kokee hallitukseen menon vaikeaksi. Ulkopuoliselle puolue näyttäytyy syrjittynä ja väheksyttynä joukkona, joka hyödyntää tämän kannatuksen kasvattamisena uhriutumalla hyvin täysipainoisesti. Kannatuksen kasvulle asettaa kuitenkin selkeän rajan se, että kyseessä on suomalaisten inhokkipuolue, joka johtaa ”puolue, jota en voisi kuvitellakaan äänestäväni”-gallupia.

Myös Keskustasta tulee suuri vaalivoittaja. Puolue tuskin hamuaa tässä tilanteessa megalomaanisen vaalitappion jälkeen hallitukseen. Toisaalta Keskusta on aiemminkin osoittanut osaavansa hyödyntää oppositioasemaa.

Ennustamallani hallituskoalitiolla Vasemmistoliitto tulee kuulumaan 2023 häviäjiin. Puolueen  toteuttama negatiivinen ”vähän tehdään ja sekin väärin”-oppositiopolitiikka ei tehoa hallitukseen eikä äänestäjiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Kohtalaisen osuva ennustus. Voi Suomi raukkaa jos osuu kohdalleen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset